2. Luku - Epävarmuus

Korana tuijotti vihreillä silmillään sokeaa naarasta. Jue oli aivan hiljaa. Hiljaisuus alkoi pikku hiljaa ärsyttämään huskya. Sitten Jue rupesi kertomaa, mitä näki:

"Hääsi alkavat täydellisesti, mutta kun Foxxy kysyy kuka vastustaa liittoa, joku varjoista ilmestynyt nousee ylös ja vastustaa liittoanne."

Korana vilkaisi kynttilää. Ajatukset rupesivat harhailemaan naaraan mielen syöväreissä. Kuka vastustaisi Jedin ja hänen liittoaan? Vain tuo kysymys oli Koranan mielessä. 

"Kiitos Jue avusta" Tuon sanottuaan naarashusky nousi ja jolkotti luolasta ulos. Aukiolla Korana rupesi juoksemaan täyttä vauhtia. Epäselvässä mielentilassa Koranan refleksit olivat hieman hitaita ja siksipä tuo tönäisikin vahingossa muutatio ystäväänsä Kiikoa, joka raahasi suurta kalaa mukanaan. Salis kuitenkin tippui maahan tönäisyn voimasta. "HEI! Korana voisit hieman varoa!" Kiiko huusi ja huitoi miekalla joka oli niin sanotusti liitetty toiseksi etujalaksi. Naaras ei kiinnittänyt huutoon mitää huomiota vaan jatkoi juoksemistaan niin kauan, että saapui myyränkoolle, joka oli jo kauan ollut Koranan kotikolo. Husky pujahti sisään tilavasta kolosta ja jäi makaamaan sen pohjalle. Hän ei nousisi kolostaan ennen huomista! Turhautuneena siitä, että hän joutuisi aamulla naimisiin Jedin kanssa, Korana nukahti.

Naaras kuuli ulkoa mekkalaa. Venytellen husky nousi uneliaana ylös ja kömpi ulos. Meru istui parin metrin päässä Koranasta. "Heräsithän sä! Kaikki oottaa sua." Korana  huokaisi raskaasti. "Mihin mua nyt tarvitaan? Hääthän alkaa vasta sitten kun aurinko on metsä yllä." Huskynaaras katsoi taivaalle. Aurinko oli vielä puiden takana piilossa. "Silti! Et sä nyt voi ton näkösenä mennä omiin häihis!" Meru sanoi kauhuissaan. Tuo kirjava naaras oli aina huolehtinut Koranan hyvinvoinnistaja ulkonäöstä. "Ja nyt peseytyyn siitä. Hopi,hopi!" Meru hätisteli ystäväänsä. Korana nyökkäsi ja lähti lehtimetsän uumeniin. Lähistöllä olisi pieni putous, jonka alla voisi hyvin käydä pesulle. Metsässä oli hyvin hiljaista. Edes lintujen ääniä ei kuulunut yhtään. Vain ysi asia piti ääntä: Naarashuskyn maha. Korana ei ollut syönyt vähään aikaan. "Etsin itselleni ensin ruokaa..." naaras ajatteli.

Käveltyään eteenpäin,Korana huomasi punatulkun. Naaras kyykistyi kiven taakse vaanimaan. Ponnistaen takajaloillaan, Korana syöksyi linnun niskaan. Samalla hetkellä joku hyppäsi suoraan hänen päälleen. Säikähtynyt Korana työnsi toisen pois päältään. Silloin naaras tunnisti uroksen: "SPOT!"
Ruskeavalkoisen koiran huuto olisi ihan hyvin voinut kuulua aukiolle asti. Ruskea laikkuin uros katsoi erivärisillä silmillään itseään hieman isompaa naarasta. "Anteeksi Korana. Taisimme vaania samaa lintua.." Spot sanoi nolostuneena. "Ei se mitään. Mutta minähän hyökkäsin ensin.Miten et muka nähnyt minua?" Husky kysäisi. Uros kohautti lapojaan. "Olin juuri hyökkäämässä, mutta sitten sinä ilmestyit kiven takaa. Ilmassahan ei voi vaihtaa suuntaa."  Korana nyökkäsi. Uros oli yksi fiksuimmista tyypeistä, jonka hän tunsi. "Entä mitä yli päänsä teet täällä? Sinunhan piti olla aukiolla järjestelemässä..." Korana ei halunnut sanoa viimeistä sanaa. Spot huomasi naaraan haikeuden, mutta ei huomattaunut asiasta vaan kertoi: "Kiiko sai tehtäväkseen hankkia ruokaa juhliin. Tunnetustihan Kiiko ei osaa saalistaa lintuja.Niimpä hän pyysi apua minulta." Naaras tuijotti Spotia. Tuon ääni värisi hieman. "Onko kaikki muuten hyvin? Näytätä ja kuulostat hieman apealta" husky huomautti samalla kun nosti punatulkun leukoihinsa. Spot katsoi tassuihinsa. "Noh,olen rakastunut"  Huskynaaraan ilme muuttui uteliaaksi. Uros tiesi hyvin, mitä Korana kohta kysyisi,siksipä Spot sanoikin: "Noh,tietänet Lunan?" Naarashusky mietti jonkin aikaa. Luna..? Laumaan oli lähipäivinä ilmestynyt kaunis,musta naaras joka oli esittäytynyt Lunaksi. "Spot, et kai vain meinaa sitä Lunaa?" Spot laski päänsä painuksiin ja nyökkäsi. "Juuri se. Tiedän, ei hän minusta tulisi koskaan pitämään,mutta..."
"Etkö ymmärrä!? Se naaras vain ilmestyi tyhjästä, eikä suostu kertomaan mistä on kotoisin! Se koira voi olla vaarallinen!!"Korana keskeytti Spotin lauseen ja huusi niin,että punatulkun raato tipahti maahan. "Ni-niin, mutta ehkä hän ei vain halua kertoa mistä on kotoisin! Mikä ongelma tässä on?" Korana tuhahti vihaisesti. "Spot,kasva aikuiseksi niin ymmärrät!" Tuon sanottuaan Korana lähti kulkemaan ripein askelin kohti putousta. Punatulkun tuo jätti Spotin kuonon eteen. Uros jäi tyrmästyneenä paikoilleen. "Olipas outoa.Ei yhtään Koranan tapaista..." Spot mietti. Koira tarrasi linnun raatoon. Hyvä kun tuo ehti ottaa kahtakaan askelta, niin Ninja ilmestyi hänen eteensä.

Jatkuu...

1. Luku - Ketään ei voi pakottaa rakkauteen

Ruskeavalkoinen naarashusky istui lammen vieressä ja tuijotti haikeana peilikuvaansa. Voisiko nuori koira näyttää yhtään surkeammalta! Välillä Koranan kasvoille tuli pieni hymy, kun pienet kullan keltaiset kalata ilmestyivät pintaan. Mutta kun kalat taas sukelsivat lammen uumeniin, Koranan ilme muuttui taas synkäksi. Hääpäivä olisi huomenna...Yleensähän sanotaan että se on pariskunnan elämän paras päivä? Mutta ei Koranalle, sillä hän joutuu naimisiin uroksen kanssa, jota hän ei rakasta. Mutta huskyn äiti pakottaa siihen.
"En vain rakasta Jediä...Haluaisin naimisiin mielummin..." Korana ei saanut ajatustaan loppuun, kun kuuli tutun äänen takaansa: "Mitä ihmettä mun rakas ystävä täällä murjottaa? Sullahan on huomenna elämäs onnellisin päivä,vai kuinka?" Kauniin violetti naaras istahti Koranan viereen. Naaraan neliväriset etuhiukset peittivät siististi toisen silmän. Mimo oli Koranan  yksi parhaista ystävistä ja tuolle husky kertoi kaikki huolensa ja salaisuutensa.
"No...mä oon vähän miettiny...Ehkä Jedi ei oo se oikee mulle"
Mimo katsoi Koranaa kysyvästi, kunnes sai kysyttyä: "Siis säkö et rakasta Jediä?"
Ruskeavalkoinen naaras ravisti päätään ja katsoi surullisin silmin Mimoa.
"Mutta kun äiti...Äidin mielestä Jedi on se oikea." Mimo nyökkäsi ymmärtäväisyyden merkiksi.
"Ketään ei voi pakottaa rakkauteen, mutta uskon että opit rakastamaan Jediä vielä" Tuon sanottuaan Mimo nousi ja lähti kulkemaan aukiolle, jossa huomennä pidettäisiin häät. Korana vilkaisi vielä kerran peilikuvaansa. Mimosta oli aina ollut apua, mutta jostakin käsittämättömästä syystä naaraan avusta ei ollut nyt mitään hyötyä. "Opit rakastamaan Jediä...just..." Korana ajatteli. Husky nousi ylös ja lähti aukion suuntaan.

Aukio oli ruohoalue, jota ympäröi lehtimetsä. Aurinko pilkisti puiden lomasta ja sai maahan valopisteitä. Korana kulki 'ruohokentän' poikki. Kaikki tuttavat olivat hääjärjestelyiden kimpussa: Krida juoksenteli kukkakimppujen kanssa, Ruska auttoi Harry-rottaa kukkaköynnösten ripustamisessa (ne piti saada kauniisti puun oksalle),Meru ripotteli kynttilöitä ja jopa Hybrid osallistui järjestelyihin. Ruskeantumma uros yritti parhaansa mukaan saada pentuja pois suuren kiven luota, sillä Foxxy siunaisi sieltä Koranan liiton. Husky huokaisi. Naaras käveli pää painuksissa kohti kiviluolaa joka oli puiden takana piilossa, eikä näkynyt melkein ollenkaan aukiolle päin. Yht äkkiä ruskeavalkoinen naaras törmäsi johonkin. Tuo nosti päätään ja näki kookkaan ruskean uroskoiran, joka tuijotti häntä lempeästi. "Kas, mitäs kaunokainen noi törmäilee?" Ninja kysyi. Korana punastui. "Tuota...Anteeksi. En katsonut eteeni." Uros nyökkäsi. "Ei se mitään. Mutta miks morsian näyttää noin synkältä?" Husky huokaisi raskaasti. Ei hän Ninjalle voisi kertoa, sillä juuri tuota urosta Korana rakasti! "No...Jedi ei vain tunnu oikealta urokselta" Ninja vilkaisi Koranaa. "Ymmärrän. Jedi on rehentelevä idiootti" uros oli hetken hiljaa, mutta jatkoi noprasti: "tai siis se on vain minun mielipiteeni! Mutta Jedi on kuitenkin myös agressiivinen...Pelkään että joudut kärsimään siitä vielä" Tuon sanottuaan Ninja katsoi Koranaa silmiin. Uros laski päänsä huskyn korvalle ja kuiskasi hiljaa: "Rakastan sua." sitten tummanruskea uros katosi lehtimetsään. Korana jäi tuijottamaan sen peärään. Miksei hän kertonut Ninjalle mitä tunsi tätä kohtaan?! "Olet tyhmä,Korana!" Husky ajatteli, ja jatkoi matkaansa kohti luolaa.

"Jue,oletko siellä?" Korana huikkasi luolan suulta. "Tule sisään Korana!" kuului vastaus luolan sisältä. Niinpä husky talsi rohkeasti sisään.  Pimeyden keskellä loisti pieni kynttilä, jonka ympärillä tanssahteli tulikärpäsiä.  peremmällä makasi musta hiuksinen naaras,Jue. Jue oli lauman ainoa koira, joka osasi ennustaa. Sokea koira tuijotti lasiutuneilla silmillään Koranaa. "No,mitä haluat saada selville rakas?"  Jue kysyi tyynesti. Naaras oli kutsunut Koranaa rakkaaksi siitälähin kun he tutstuivat. "Öhm...Haluaisin tietää kuinka häideni käy." Korana tokaisiistahtaen kynttilän toisellepuolelle. Jue nyökkäsi ja sulki silmänsä. Noin viiden minuutin ajan luolassa oli hyvin hiljaista, kunnes ennustaja aukaisi sokeat silmänsä ja katsoi Koranaan. "Oletko varma että haluat tietää?" Husky nyökkäsi, vaikka tiesi ettei Jue nähnyt sitä. "Haluan".

Jatkuu....