2. Luku - Epävarmuus

Korana tuijotti vihreillä silmillään sokeaa naarasta. Jue oli aivan hiljaa. Hiljaisuus alkoi pikku hiljaa ärsyttämään huskya. Sitten Jue rupesi kertomaa, mitä näki:

"Hääsi alkavat täydellisesti, mutta kun Foxxy kysyy kuka vastustaa liittoa, joku varjoista ilmestynyt nousee ylös ja vastustaa liittoanne."

Korana vilkaisi kynttilää. Ajatukset rupesivat harhailemaan naaraan mielen syöväreissä. Kuka vastustaisi Jedin ja hänen liittoaan? Vain tuo kysymys oli Koranan mielessä. 

"Kiitos Jue avusta" Tuon sanottuaan naarashusky nousi ja jolkotti luolasta ulos. Aukiolla Korana rupesi juoksemaan täyttä vauhtia. Epäselvässä mielentilassa Koranan refleksit olivat hieman hitaita ja siksipä tuo tönäisikin vahingossa muutatio ystäväänsä Kiikoa, joka raahasi suurta kalaa mukanaan. Salis kuitenkin tippui maahan tönäisyn voimasta. "HEI! Korana voisit hieman varoa!" Kiiko huusi ja huitoi miekalla joka oli niin sanotusti liitetty toiseksi etujalaksi. Naaras ei kiinnittänyt huutoon mitää huomiota vaan jatkoi juoksemistaan niin kauan, että saapui myyränkoolle, joka oli jo kauan ollut Koranan kotikolo. Husky pujahti sisään tilavasta kolosta ja jäi makaamaan sen pohjalle. Hän ei nousisi kolostaan ennen huomista! Turhautuneena siitä, että hän joutuisi aamulla naimisiin Jedin kanssa, Korana nukahti.

Naaras kuuli ulkoa mekkalaa. Venytellen husky nousi uneliaana ylös ja kömpi ulos. Meru istui parin metrin päässä Koranasta. "Heräsithän sä! Kaikki oottaa sua." Korana  huokaisi raskaasti. "Mihin mua nyt tarvitaan? Hääthän alkaa vasta sitten kun aurinko on metsä yllä." Huskynaaras katsoi taivaalle. Aurinko oli vielä puiden takana piilossa. "Silti! Et sä nyt voi ton näkösenä mennä omiin häihis!" Meru sanoi kauhuissaan. Tuo kirjava naaras oli aina huolehtinut Koranan hyvinvoinnistaja ulkonäöstä. "Ja nyt peseytyyn siitä. Hopi,hopi!" Meru hätisteli ystäväänsä. Korana nyökkäsi ja lähti lehtimetsän uumeniin. Lähistöllä olisi pieni putous, jonka alla voisi hyvin käydä pesulle. Metsässä oli hyvin hiljaista. Edes lintujen ääniä ei kuulunut yhtään. Vain ysi asia piti ääntä: Naarashuskyn maha. Korana ei ollut syönyt vähään aikaan. "Etsin itselleni ensin ruokaa..." naaras ajatteli.

Käveltyään eteenpäin,Korana huomasi punatulkun. Naaras kyykistyi kiven taakse vaanimaan. Ponnistaen takajaloillaan, Korana syöksyi linnun niskaan. Samalla hetkellä joku hyppäsi suoraan hänen päälleen. Säikähtynyt Korana työnsi toisen pois päältään. Silloin naaras tunnisti uroksen: "SPOT!"
Ruskeavalkoisen koiran huuto olisi ihan hyvin voinut kuulua aukiolle asti. Ruskea laikkuin uros katsoi erivärisillä silmillään itseään hieman isompaa naarasta. "Anteeksi Korana. Taisimme vaania samaa lintua.." Spot sanoi nolostuneena. "Ei se mitään. Mutta minähän hyökkäsin ensin.Miten et muka nähnyt minua?" Husky kysäisi. Uros kohautti lapojaan. "Olin juuri hyökkäämässä, mutta sitten sinä ilmestyit kiven takaa. Ilmassahan ei voi vaihtaa suuntaa."  Korana nyökkäsi. Uros oli yksi fiksuimmista tyypeistä, jonka hän tunsi. "Entä mitä yli päänsä teet täällä? Sinunhan piti olla aukiolla järjestelemässä..." Korana ei halunnut sanoa viimeistä sanaa. Spot huomasi naaraan haikeuden, mutta ei huomattaunut asiasta vaan kertoi: "Kiiko sai tehtäväkseen hankkia ruokaa juhliin. Tunnetustihan Kiiko ei osaa saalistaa lintuja.Niimpä hän pyysi apua minulta." Naaras tuijotti Spotia. Tuon ääni värisi hieman. "Onko kaikki muuten hyvin? Näytätä ja kuulostat hieman apealta" husky huomautti samalla kun nosti punatulkun leukoihinsa. Spot katsoi tassuihinsa. "Noh,olen rakastunut"  Huskynaaraan ilme muuttui uteliaaksi. Uros tiesi hyvin, mitä Korana kohta kysyisi,siksipä Spot sanoikin: "Noh,tietänet Lunan?" Naarashusky mietti jonkin aikaa. Luna..? Laumaan oli lähipäivinä ilmestynyt kaunis,musta naaras joka oli esittäytynyt Lunaksi. "Spot, et kai vain meinaa sitä Lunaa?" Spot laski päänsä painuksiin ja nyökkäsi. "Juuri se. Tiedän, ei hän minusta tulisi koskaan pitämään,mutta..."
"Etkö ymmärrä!? Se naaras vain ilmestyi tyhjästä, eikä suostu kertomaan mistä on kotoisin! Se koira voi olla vaarallinen!!"Korana keskeytti Spotin lauseen ja huusi niin,että punatulkun raato tipahti maahan. "Ni-niin, mutta ehkä hän ei vain halua kertoa mistä on kotoisin! Mikä ongelma tässä on?" Korana tuhahti vihaisesti. "Spot,kasva aikuiseksi niin ymmärrät!" Tuon sanottuaan Korana lähti kulkemaan ripein askelin kohti putousta. Punatulkun tuo jätti Spotin kuonon eteen. Uros jäi tyrmästyneenä paikoilleen. "Olipas outoa.Ei yhtään Koranan tapaista..." Spot mietti. Koira tarrasi linnun raatoon. Hyvä kun tuo ehti ottaa kahtakaan askelta, niin Ninja ilmestyi hänen eteensä.

Jatkuu...